Vihkiminen

Merkitys

Avioliitto voidaan solmia joko kirkollisesti tai siviilivihkimisellä. Kirkollinen avioliittoon vihkiminen on sekä juridinen tapahtuma että pyhä toimitus, jossa pyydetään liitolle Jumalan siunausta.

Avioliiton solmimisesta ja purkamisesta sekä puolisoiden oikeuksista ja velvollisuuksista on säädetty avioliittolaissa. Tietoa avioliittolaista -esitteitä saa kirkkoherranvirastoista ja muilta väestörekisterin pitäjilta. Kihlaparit saavat sen pyytäessään avioliiton esteiden tutkintaa.

Edellytykset

Ennen vihkimistä toimitetaan avioliiton esteiden tutkinta. Siten varmistetaan, että avioliitto on lain mukaan sallittu.

Avioliiton solmimisen esteitä ovat mm. alaikäisyys, lähisukulaisuus ja voimassa oleva avioliitto. Eräissä erityistapauksissa avioliittoon tarvitaan oikeusministeriön lupa. Holhouksenalainen henkilö voi solmia avioliiton holhoojansa suostumuksella.

Avioon aikovat pyytävät yhdessä avioliiton esteiden tutkintaa joko sulhasen tai morsiamen väestörekisterin pitäjältä.

Evankelis-luterilaisen kirkon jäsenet käyvät jommankumman seurakunnan kirkkoherranvirastossa.

Vihkiminen voidaan suorittaa, kun kihlapari on saanut todistuksen avioliiton esteiden tutkinnasta. Todistuksen saa aikaisintaan seitsemäntenä päivänä tutkinnan pyytämisestä, ja se on voimassa neljä kuukautta. Todistus annetaan vihkijälle.

Yleisten avioliiton edellytysten lisäksi kirkolliseen vihkimiseen liittyy omat ehtonsa: Evankelis-luterilaisessa kirkossa avioliittoon vihittävien tulee olla rippikoulun käyneitä kirkon jäseniä. Jos toinen kihlakumppani ei ole ev-lut. kirkon jäsen, mutta kuuluu johonkin muuhun kristilliseen uskontokuntaan, pari voidaan vihkiä.

Jos kirkollista vihkimistä ei voida toimittaa, on toimitettava siviilivihkiminen. Sen jälkeen voidaan pyydettäessä toimittaa avioliiton kirkollinen siunaaminen, joka muistuttaa rakenteeltaan kirkollista vihkimistä.

Käytännön järjestelyt

Suurten kirkkohäiden järjestelyt on syytä aloittaa hyvissä ajoin. Monet kihlaparit ovat liikkeellä jo vuotta tai puolta vuotta aikaisemmin. Erityisesti vihkikirkko kannattaa varata ajoissa, jos häät ovat lauantaipäivänä keväällä tai kesällä. Sama koskee hääjuhlapaikkaa.

Naimisiin pääsee toki pienimuotoisestikin ja vain reilun viikon varoitusajalla!

Kirkkoherranvirastoon otetaan yhteyttä avioliiton esteiden tutkimiseksi ja yleensä myös vihkipappi varataan kirkkoherranviraston kautta, ellei asiasta sovita suoraan tutun papin kanssa.

Vihkipapin kanssa sovitaan toimituskeskustelusta ja mahdollisesta harjoittelusta vihkipaikassa. Papin kanssa tutustutaan, keskustellaan avioliiton merkityksestä ja käydään läpi vihkimiseen liittyviä asioita.

Musiikista sovitaan papin ja kanttorin kanssa.

Vihkiminen toimitetaan kirkossa, kotona tai muussa paikassa, josta papin kanssa on sovittu. Vihkimistilaisuudessa tulee olla läsnä vähintään kaksi todistajaa.

Papille ilmoitetaan ennen vihkimistä sukunimen valinnasta. Puolisot voivat päättää ottaa yhteisen sukunimen tai kumpikin voi säilyttää sen nimen, joka hänellä on avioliittoon mennessään.

Yhteiseksi sukunimeksi voidaan ottaa nimi, joka miehellä tai vaimolla oli naimattomana ollessaan. Se puoliso, jonka nimi muuttuu, voi käyttää yhteisen nimen edellä nimeä, joka hänellä oli naimattomana ollessaan tai avioliittoon mennessään.

MUISTILISTA

  • välttämättömiä kirkolliseen vihkimiseen liittyviä asioita ovat:
  • avioliiton esteiden tutkinta
  • papin, kanttorin ja vihkipaikan varaaminen
  • kaksi todistajaa
  • sormus

muita häiden järjestelyyn liittyviä asioita:

  • häiden kustannusarvio
  • hääjuhlapaikan varaus
  • vieraslista ja kutsut
  • vieraiden majoituspaikat
  • hääjuhlan ohjelma ja tarjoilu
  • musiikin suunnittelu
  • käsiohjelmat
  • bestman, kaaso, morsiusneidot
  • hääpuvut ja kukat
  • kirkon ja juhlapaikan koristelu
  • kuljetukset
  • valokuvaus
  • häälahjatoiveet

Kihlaus

Kihlaus on miehen ja naisen toisilleen antama lupaus avioliiton solmimisesta. Kihlaus on säilyttänyt suosionsa, vaikka sillä ei ole enää oikeudellista merkitystä. Perinteisesti kihlausta on edeltänyt vanhempien suostumuksen kysyminen avioliittoaikeille.

Tavallisesti kihlauksen merkkinä on kihlasormusten vaihtaminen. Sormus pujotetaan vasemman käden nimettömään. Kihlaus voidaan julkistaa lehdessä ja voidaan viettää kihlajaisia.

Kirkkoon kuulemaan

Avioliittoaie voidaan ilmoittaa julkisesti seurakunnan jumalanpalveluksessa sen jälkeen, kun kihlapari on hakenut avioesteiden tutkintaa. Seurakunta rukoilee avioliittoon aikovien puolesta. Tapana on, että pari osallistuu tuona pyhänä jumalanpalvelukseen.

Vihkitoimitus

Avioliittoon vihkimisen luonne kirkollisena toimituksena otetaan huomioon musiikin valinnassa. Valokuvaus ja videointi järjestetään niin, ettei se häiritse vihkitoimitusta. Mahdollinen käsiohjelma voidaan jakaa ovella kirkkoon tulijoille.

Kirkossa morsiamen suku ja ystävät istuvat takaa katsoen vasemmalla puolella, sulhasen oikealla.

Vihittävien tullessa kirkkoon seurakunta seisoo. Morsian voi saapua kirkkoon isän saattamana tai yhdessä sulhasen kanssa.

Edellisessä tapauksessa isä on morsiamen vasemmalla puolella. Sulhanen odottaa kirkon etuosassa alttarin äärellä oikealla. Isä luovuttaa morsiamen sulhaselle. Alttarille saavutaan sulhanen morsiamen oikealla puolella.

Vihkiparin saapuessa yhdessä sulhanen on morsiamen oikealla puolella.

Vihkitoimituksen vaihtoehdoista suosiotaan on lisännyt niin kutsuttu sormuslupaus. Hääsuudelman perinteinen paikka on heti sormuksen luovuttamisen jälkeen. Vihkitoimitus voi jatkua yhteisellä ehtoollisenvietolla. Erilaisista vaihtoehdoista morsiuspari sopii papin kanssa.

Poistuessaan kirkosta tuore aviopari voi pujahtaa morsiushuoneeseen sen ajaksi, että hääväki ehtii tulla ulos kirkon edustalle. Vasta sitten pari tulee ulos. Riisin heittämisestä vihkitoimituksen jälkeen kirkkopihalla on luovuttu kirkkoneuvoston päätöksellä 2.5.2006 / 33§.